16.2.2014

Harrastajataide ITE-taiteena

Viime kesänä Rovaniemen taidemuseossa oli esillä Arktinen ITE -näyttely. Osittain näyttelyyn liittyvä julkaisu ITE Lapissa ilmestyi puoli vuotta myöhemmin. Sain oman kirjoittajan kappaleeni nyt alkuvuodesta. Näyttelyn ja julkaisun perusteella en voinut olla tekemättä havaintoa, että ns. harrastajataide on kanonisoitu osaksi ITE-taiteen näemmä alati kasvavaa perhettä. Olisivatko tällöin Lapin kuvataideseura Palaksen, kuvataideyhdistys Maahisten ja Rovaniemen kuvataideseuran jäsenet aitoja ja oikeutettuja ITE-taiteilijoita?

Eikö lappilaista ITE-taidetta löytynyt riittävästi? Johtiko Maaseudun sivistysliiton vetämän ITE-hankkeen mittakaava otannan laajentamiseen?

Alkujaan L’Art Brut (eli ”raaka taide”) oli Jean Dubuffet’n projekti, eivätkä L’Art Brutin kriteerit tahtoneet koskaan toimia elävässä käytännössä. Sittemmin englanninkielisessä maailmassa otettiin käyttöön termit ”Outsider art” ja ”Raw art”. Olipa nimitys mikä hyvänsä, keskeistä näissä taidemuodoissa oli anti-institutionaalisuus eli pysytteleminen taidekonventioiden, -instituution ja -markkinoiden ulkopuolella, tai vähintään välinpitämätön suhtautuminen niihin. Idea ei säilynyt eheänä, mutta aina suomalaisen ITE-taideilmiön syntyyn saakka ns. harrastajataide (kuten naivismi) pysyi L’Art Brutin tai Outsider-taiteen ulkopuolella. Vilkaisu ITE Lapissa -julkaisuun riittää havaintoon, että useimmat siinä esitellyt taiteilijat jäävät yksiselitteisesti L’Art Brutin klassikoiden (kuten Adolf Wölfli, Augustin Lesage, Aloïse, August Walla, Heinrich Anton Müller, Willem van Genk) varjoon.

Myös ihan käytännön tasolla on menty metsään. Harrastajataiteilijoista monet haluavat tulla noteeratuiksi aivan oikeina taiteilijoina ja esim. rovaniemeläisistä harrastajataiteilijayhdistyksistä löytyy myös eteviä tekijöitä. Jäsenistössä on eläköitynyttä arkkitehtiä ja opettajaa, joilla vasta eläkepäivät ovat tarjonneet riittävän tilan ja ajan omalle intohimolle omistautumiseen. Toiset ovat tehneet taidetta vuosikymmeniä ja käyneet ahkerasti kansalaisopiston ja avoimen yliopiston kuvataidekursseilla. Joskus ns. ammattimaisuuden ja harrastajamaisuuden raja häilyy.

Harrastajataiteilijat seuraavat taide-elämän ilmiöitä suurella mielenkiinnolla, mutta heidän taidekäsityksensä ovat pääasiassa hyvin perinteisiä. Suuret esikuvat löytyvät lähinnä kultakauden (n. 1880–1910) mestareista kuten Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck.

L’Art Brutin ja Outsider-taiteen suolana on taas se, että tekijät eivät tunne taide-elämän ilmiöitä, kaikenlaiset opit on onnistuttu välttämään, ja sekä tekijät että teokset ovat lähes täysin vinksallaan: usein niin vinksallaan, ettei teoksia voi olla ihailematta. Monissa tapauksissa vinksallaanolo takaa myös kiehtovan visuaalisen voiman, joskaan L’Art Brut ja Outsider-taide eivät ole pelkästään mielenterveysongelmaisten tuottamaa. Suomalaista ITE-hanketta erottaa Dubuffet’n L’Art Brut-projektista ja myöhemmästä Outsider-taiteen noususta myös se, että ITE-hanke näyttää suorastaan friikkisirkukselta (eli on eräänlainen sosiaalipornon muoto), kun L’Art Brutissa ja Outsider-taiteessa painotus on ollut pääasiassa teoksissa.

Suomalaisista taidelehdistä ½-lehti antoi viime vuonna oman panoksensa harrastajataiteen ITE-taiteistamiseksi, ei vähiten siksi, että lehteä päätoimitti ITE-taiteen amanuenssi Elina Vuorimies. Panos ei ole kuitenkaan ihan niin räikeä kuin ITE Lapissa -julkaisussa. ½-lehdessä tuotiin esille myös Outsider-asenteen näkymistä ns. ammattitaiteen tai nykytaiteen piirissä. Intensiteetiltään vahva L’Art Brut kun on puhutellut taiteilijoita aina Paul Kleetä ja Andre Bretonia myöten.

Ja juuri Outsider-asenteesta – tai sen puutteesta – harrastajataiteen ITE-taiteistamisessa kiikastaa. Jokainen kun voi tehdä ite, mutta Outsider-asennetta löytyy vain harvoilta. Ei kuitenkaan niin harvoilta, ettenkö voisi pudotella nimiä. Kalervo Palsalta sitä löytyi yllin kyllin, samoin Erkki Kurenniemeltä, Jean Tinguelyltä ja tietenkin ½-lehden (1/2013) esittelemältä Tapani Kokolta.

Äkkiseltään tuntuu varmasti demokraattiselta, että kaikenlainen luova toiminta asetetaan yhtä arvokkaaksi ”ITE”, ”taide” tai ”arjen estetiikka” nimilapun alle, mutta yhtä lailla kuin näyttelyjuryissä, kuraattoritiimeissä tai apurahatoimikunnissa tehdään valintoja taiteellisen tuotannon kiinnostavuuden ja puhuttelevuuden puolesta, L’Art Brutia, Outsider-taidetta ja ITE-taidetta löytyy sekä latteaa että kohottavaa. Kun ITE-taide on näyttäytynyt pitkälti kylähullujen ja maaseudun peräkammarinpoikien pihamiljöiden visualisointina ja romun kokoamisena, L’Art Brut ja Outsider-taide on ollut kolmiulotteisen uppiniskaisuuden lisäksi raivokasta kapinaa paperin ynnä muiden piirustus- ja maalauspohjien pinnoilla, rähinää sovinnaista (tai porvarillista) makua, sommittelusääntöjä ja kaikenmaailman akateemisia kuvantarkastelutapoja vastaan.

Tätä kumouksellisuutta en ole toistaiseksi nähnyt harrastajataiteilijoiden tekemisessä. 

Kalle Lampela
Kuvataiteilija, kuvataiteen yliopistonlehtori
Lapin yliopisto

www.kallelampela.com/